Kasin jälkeen siihen ekaan...

Päivitys: Levyt tuli tänään painosta! Ens viikon keskiviikkona ne onkin jo kauppojen hyllyillä, joten ei muuta kuin silloin lähimpään levykauppaan hakemaan se Snipen uus sinikantinen levy.

Muistoissain: Viimeksi lähdettiin studiolta vähän huonoissa tunnelmissa. Koko lauantai meni lauluja äänitettäessä, ja viime metreillä huomataan, että biisien taustalla on ihme nakutus. Nyt selviää miten paha vahinko on. Onko se jokaisessa biisissä vaiko ainoastaa kahdessa viimeiseksi (uudelleen) äänitetyssä, kuten olen toivonut, että parhaassa tapauksessa olisi.

Toni tarkastelee tilannetta ja avaa ensimmäiset sessiot. Niistä ei löydy nakutusta! Helpotuksesta on mukava huokaista. Sitten avataan kaksi lauantain päätteeksi laulettua veisua. Niissä nakutus taas kuuluu... Tonia kummastuttaa. Sitten mies kuitenkin löytää vian. Kompuraa on väännelty. Ei tiedetä kuka tai milloin, mutta seurauksena on ihme poksuna biisien takana. Vaikka vika löytyi on nämä kaksi laulua laulettava uudelleen. Siis kolmannen kerrran. Antilla on hermo vähän kireällä...


Ja niin Antti kevensi tunnelmaa sonnustautumalla hirveksi...


Kireys ei onneksi vaikuta laulusuoritukseen. Tällä kertaa Phantom Pain ja Comet saadaan komeasti purkkiin. Jos samat biisit pitäisi laulaa vielä neljännen kerran, saattaisi olla vaara, että laulajan selkärangalle saattaisi käydä jotain. Onneksi mitään ylimääräistä ei tällä kertaa ole biisien taustalle tullut ja sähköäkin riitti koko päiväksi. Hieno päivä!

Seuraava studiopäivä onkin kauan odotettu matskupäivä! Je!

Päivät Imatran jälkeen

Ja ensin päivitys: Jotain ne onnistu siellä Saksan päässä sössimään ja meille on nyt luvattu, että valmis ja painomusteelta tuoksahtava levy ois meidän käsissä 31.3. Kunhan tulis ennen meiän saunailtaa, jossa olis tarkotus juhlistaa valmista levyä. Saas nähdä.

Ja Helsigin Studiolle:

Imatralta tulon jälkeisenä tiistaina kävin nakkaamassa Tonille taustalaulut muistitikulla. Samalla sovittiin seuraavat äänityspäivät. Tehtiin sellanen suunnitelma, että mennään ainakin Antin kanssa pyörähtämään loppuviikosta pajalla ja äänitetään ainakin lauluja. Studiolla oli kuitenkin niin kiireistä ja täyteen buukattua, että meidän sessiot siirtyi seuraavalle viikolle.

Seuraavalla viikolla mentiin sitten keskiviiko iltapäivästä kattomaan mitä tehtäis. Antti paikkaili joitakin lauluosuuksia ja lisäksi äänitettiin kitarat biisiin nimeltä Pink Hand-Cuffs. Kyseinen biisihän jäi viimeksi kesken sähkökatkoksen takia. Tähän kappaleeseen Antti soitti säkeistökitarat. Sillä oli jotenkin groovempi tyyli soittaa se kuin mulla tai Villellä. Ite naputtelin kertosäkeen humppakuvion nauhalle.


Päivä jäi kohtuu lyhyeksi ja huomattiin, että tässähän alkaa tulla kiire saada levy ajoissa valmiiksi. Niinpä tehtiin erikoisjärjestelyjä. Pasi hyppäisi äänityspöydän taakse ja tulisimme lauantaina omin nokkinemme äänittämään lauluosuuksia. Toni voisi viettää kotona ansaittua laatuaikaa. On sen verran painanut hommia kaikenmaailman orkesterien kanssa.

Huomattiin, että homma toimi omin nokkinemme loistavasti! Pasi oli ihan kunkku äänittäjä. Itse en äänityspuuhiin hirveesti osallistunut. Rustailin lähinnä sanoja tai puuhailin jotain muuta jännää... Kävin muun muassa hakemassa koko porukalle kiinalaista ruokaa läheisestä ravintellista.


Pasi ja Antti saivat yllättävän monta biisiä purkkiin. Ainoa takaisku huomattiin kotiinlähtiessä. Ainakin parin viimeisen biisin taustalla oli ihme nakutusta. Pelkäsime, että nakutus olisi jokaisessa biisissä. Asian voisi tarkistaa kuitenkin vasta seuraavalla kerralla. Studiolta lähdettiin siis pieni pelko persiissä. Näinköhän sitä jouduttaisiin taas äänittämään samat jutut moneen kertaan...

Lisää updeittii ja pari päivää Imatralla

Päivitys: Levy pitäis tulla painosta ens viikolla!!! Mikäli saksalaiset ei tyri jotain siellä painopajalla.

Päivät 7 & 8 Imatralla

Takaisin muistelojen maailmaan
Kiire tuli torstai-iltana studiossa. Antti oli kuitenkin mies paikallaan ja kiekas viisi biisiä viidessä tunnissa. Toni poltti biisit cd:lle ja me vietäis levy Imatralle, jossa Miitri iskee levyn studion masiinaan. Lähtö on klo 18 ja Antti kuskina. Varaan matkaevääksi olutta ja Timppi tekee samoin. En uskalla kuitenkaan sihauttaa yhtään tölliä ennen matkan alkua, sillä Antilla saattaa iskeä väsy työpäivän päätteeksi. Silloin on itse hypättävä rattiin.

Timppi tulee meille vähän ennen kuutta ja Antti poimii meidät kyytiin sovittuun aikaan. Matka alkakoon. Antilla on kuitenkin hieman suru puserossa. Laulut eivät olleetkaan menneet edellisenä iltana ihan niin hyvin kuin luultiin. Kuunnellaan autossa levyä ja ollaan Timpin kanssa sitä mieltä, ettei siellä nyt ylitsepääsemättömiä epävireisyyksiä ole. Laulumäenmiestä kuitenkin harmittaa... Katsotaanpa Imatralla mitä on tehtävissä.

Matka menee joutuisasti ja uskallan itsekin avata ensimmäisen töllini Kouvolan kohdalla. Antti on skarppi kuski. Pysähdymme ainoastaa kerran täydentämään einesvarastoamme ja olemme Imatralla jo yhdeksän maissa. Fiilistelemme vähän aikaa tutun studion rentoutumistiloja. Otetaan muutamat oluet, pelataan parit biljardit ja katellaan Timpin hehkuttamaa stand-up komiikkaa (Louis CK) tietokoneelta. Antti ottaa vähemmän, koska krapulassa on kurja laulaa stemmoja.

Herään aamulla klo 9.00 tuttuun kahinaan. Miitri pyyhkii jalkansa eteisen mattoon. Oiskohan edellisen levyn sessioista jäänyt jotain traumoja tuosta äänestä. Ei muuta kuin unihiekat pois silmistä ja Miitriä tervehtimään. Miitri ottaa lämpimästi vastaan hymyillen ja kysyy kuulumiset:
- Mitä punkkari?
- Ei tässä mitään. Pitääpä käydä herättämässä Timppi ja Antti.
- Onks teitä taas kaikki punkkarit paikalla? Hieno meininki!
- No Pasi ja Ville ei päässy tulemaan.
- Hei. Mikä rimmaa Timpin kannsa?
- Villu.

Antti on pian jalkeilla ja valmis hoilaamaan. Timpin kanssa keskitytään aamupalan laittoon sillä välin kun Antti ja Miitri alkavat käydä biisejä läpi. Tarjoaapa Miitri vielä käyttöömme edellisen studioasiakkaan jättämät oluset. Maukas aamiainen.

Laulupuolella on kuin onkin sen verran häikkää ettei kaikkiin biiseihin pysty stemmoja laulamaan. On käynyt vielä niin, että Soittimia ja lauluja ei ole eritelty omille raidoilleen, joten lauluihin ei pysty edes tekemään korjauksia. On siis keskityttävä muutamaan kappaleeseen. Tämä osoittautuu ihan hyväksi asiaksi, sillä biiseissä on aika haastavat stemmaideat. Miitri keksii vielä Skeletons biisin mahatavan kaanonsketsin! Timpin kanssa käydään silloin tällöin tsekkaamassa tilannetta. Antti ja Miitri keskittyvät työhön.


Kaksi päivää vierähtää nopeasti ja tulos on kaikkia tyydyttävä, vaikka aluksi vähän pelotti. Timpin kanssa päästää toisena päivänä vähän huutamaan taustoja. Timpin debyytti levylaulajana. Niin ja Riitta Uosukainen käy kuvaamassa studiolla jonkun mainospätkän.

Saldo: Loistavat stemmat, mahtava kaanonsketsi, Riitta ja Topi, keikka huhtikuuksi Imatralla ja hyvä mieli. Uusi sessio Miitrin hoivissa sovitaan muutaman viikon päästä.

Updeitti ja päivä 6

Noniin arvoisat lukijat. Tässä on ollu aika haipakkaa viimiset pari viikkoa. Nyt on sellainen tilanne, että armottoman puserruksen jälkeen levy on valmis! Se sai nimekseen ”At The Night Sky”. Löytyy kauppojen hyllyltä viimeistään huhtikuun ekalla viikolla, jos painokoneet pysyvät ehjinä ja painofirma toimittaa.

Nyt palataan kuitenkin muistelojen ääreen ja katsotaan kuinka tämä kaikki pääsi tapahtumaan. Voipi olla, että joitakin päiviä tulee hieman tiivistettyä, sillä ei kerennyt pitää päiväkirjaa siinä kaikessa hulinassa. Koittakaapa kuitenkin jotain iloa saada irti tulevista selostuksista.


Päivä 6

Edellisen studiopäivän katastrofin jälkeen alkoi puntti vähän tutista. Viikonloppuna pitäisi lähteä Imatralle vanhan tuttumme Miitri Aaltosen ho(i)viin, harjoittamaan stemmalaulantaa. Tilanne oli kuitenkin se, että kaikkia tarvittavia kitaroita ei vielä saatu nauhalle. Myös kaikki lead laulut uupuivat.

Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että tarmokas studion väki sai puljunsa toimintavalmiuteen ajoissa eikä laskukaan ollut miljoonaluokkaa. Snipellekin lohkesi torstai-illan verran aikaa saada hommat kasaan ennen Imatralle lähtöä. Koska aikaa oli käytössä niin vähän, oli hommia hieman priorisoitava. Kitarat voisi hetkeksi unohtaa, sillä ne eivät stemmalaulantaan niin paljon vaikuta. Eli ei muuta kuin Antti laulukoppiin hoilaamaan. Itse vaikeutin tilannetta totuttuun tapaan sillä, että kaikki lyriikat eivät olleet valmiina silloin, kun lauluja piti alkaa äänittää. Viidestä laulettavasta biisistä sanat olivat valmiina neljään ja puoleen. Yhden biisin sanat Antti oli saanut käteensä edellisenä päivänä. Anteeks.

Antti ei ymmärrettävistä syistä ollut kovin tyytyväinen tähän suoritukseeni, mutta ammattimiehenä sisäisti sanat nopeasti ja hoilasi komeasti lyriikat nauhalle. Edelliseltä levyltä opittu työskentelytavan mukaan käkitän tuottajan vieressä ja kuuntelen, että rytmitykset ym. menevät suunnitelmien mukaan. Jos ei mene, niin sitten otetaan Antin kanssa hieman palaveria. Näistä viidestä biisitä muutaman sanat olivat valmistuneet hyvissä ajoin. Luotin, että Antti klaaraa biisit ja sulkeuduin itse hetkeksi soittokoppiin kirjoittaamaan loppuun tämän yhden puolikkaan kappaleen.
Sain kuin sainkin puserrettua paperille tarviitavat rivit tekstiä. Ei muuta kuin paperi Antin käteen, nopea ohjeistus ja rec päälle. Hyvä Antti! Sä vedit sen!

Kaikkia ennakko odotuksia vastoin saimme yhdessä illassa purkitettua viiden biisin lead-laulut ja kaikki olisi valmista Imatraa varten. Ootko Miitri valmiina? Kohta tullaan. Lähtö huomenna.

.Heikki