Oho!

5. päivä

On edeltävän päivän ilta. Aamulla olisi tarkoitus vääntäytyä studiolle yhdeksäksi. Olut maistuu pelottavan hyvälle. Samoin kuohuviini, joka on korkattu juhlan kunniaksi. Puhelin piippaa.
Viesti on tuottajaltamme Toni Kimpimäeltä:
”Hei gays.. Nyt menee äänityssessarit myöhemmäks. En muistanu, et meil on tärkee paltsu 10:00 eli tulkaa kahekstoista.”
Jes! Ei haittaa. Kerkee toipumaan aamulla pidempään.Antti vielä soittaa ja varmistaa sainko Tonin viestin. Sainhan minä. Sovitaan, että Antti tulee hakemaan mut klo 11.30. Kumpikin ollaan tyytyväisiä kun saa nukkua pitkään.

Aamulla makaan sängyssäni syvässä unessa kun puhelin soi. Antti häläyttää. Kello on jo varttia vaille kaksitoista. Housut jalkaan, kitara selkään, muut tarvittavat romppeet matkaan ja kiireellä ulos. Onneksi hakijakin on Huurinainen ja lajille tyypillisesti myöhässä, joten oma myöhästymiseni ei ollut aivan katastrofi.

Studiolle saavuttaessa kysyn kuuluvalla äänellä ja huonolla venäjäaksentilla:
”Is this the Soviet Records?”
“Yes this is.” Kuuluu vastaus yhtä huonolla feikkiaksentilla.
”Nyt on vaa sellanen homma, et meil on oikeesti yks tärkee venäläinen projekti kesken ja sihhen pitää äänittää jotain (jaada jaada jaada jaada...). Joudutte nyt venaa jonkin aikaa. Sori jätkät.

No ei mitään. Keitellään kahvit ja soitellaan Antin kaa kahestaan kitaraa. Kokeillan jotain uusia juttuja, jotka vois tänään äänittää. Antilla on pari hyvää ideaa. Myös Pasi ja Lammi aka Timppi saapuvat studiolle pyörimään. Pasi tukka pystyssä suoraan töistä ja Timppi lomalisena Lahden Sinisen kera.

Puolen tunnin kikkailun jälkeen päästään aloittamaan äänitys. Toni säätää soundit kohdalleen ja työharjoitelija toimii poikkeuksellisesti äänittäjänä. Otan kitaran ja aloitan päivän ensimmäisen riffin soittamisen. Ei helvetti! Ei kulje yhtään. Kulkiskohan Antilla? No Antillahan kulkee. Itse siirryn painelemaan säröpedaaleita.
Biisi on kerran saatu soitettua läpi ja on tuplauksen paikka.

POKS. Kieli poikki. Pieteetti oli liian kova. Tässä ollaankin jo 20 min soiteltu. Alkaa varakielen metsästys. Sitä ennen on kuitenkin tupakkatauon paikka.
Kieltä ei meinaa löytyä mistään, kunnes yllättäen löydän rompekassini pohjalta vajaan kielisetin. Toni vaihtaa kielen. Me keskitytään heittämään jonnin joutavaa läppää keskenämme.

Nyt päästään takaisin asiaan. Pasi hyppää äänittäjän paikalle. Harkitsemme oven lukitsemista seuraavaan aamuun kestäviä sessioita, jona aikana oltaisiin saatu hirveä määrä ”matskua” tallennettua. Emme kuitenkaan toteuta suunnitelmaamme, vaan jatkamme kitararaidan tuplaamista.

POKS! Sähköt katkeavat. Johan tässä onkin keretty äänittää 20min 30s timantin kovaa kitarointia. Toni ja muu studioväki tekevät tilannetarkastuksen. ”Nyt tuli muuten kallis paukku!” Toni huikkaa. Välineistöä hajosi n. kolme kertaa meidän levybudjettimme verran. Tunnelma ei ole kovin korkealla. Pasin MacBook studiolla ei tällästä kuulema pääsisi tapahtumaan, sillä Macissä on akku. Ehkä ensi levy äänitetään niissä merkeissä.

Päivän sessiot loppuvat tähän. Onneksi Antti otti töistä vapaapäivän, maksoi bensat ja parkkiajan. Saatiin kuitenkin puolikas biisi tallennettua odotettua kakkosalbumia.

KITARAPÄIVÄ 2

Päivä 4.

Nonni. Vuorossa on raportointi omien kitaraosuuksien nauhoittamisesta. Yllättäen tästä on vähiten muistikuvia. Mahtokohan jännittää. Koitetaan nyt kuitenkin raportoida jotain.

Tässä on ollut viikon verran taukoa edellisestä studiopäivästä, joten sitä on kerenny vähän treenata kotona. Onneksi... Tämä on siinä mielessä erikoinen studiopäivä, että Toni ja minä ollaan kahdestaan studiossa. Ainoastaan Timmpi on odotettavissa paikalle, mikäli suinkin kerkeää. Nyt on soiton pakko kulkea. Ja soittohan kulkee mukavasti. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten hyvin jotkut hieman ”vaikeammatkin” riffit rullaavat. Myös Toni on silmät pyöreenä. Ei olekaan siis paskapuhetta, että treenamisesta on hyötyä.. Ensimmäinen biisi menee lähes ykkösellä purkkiin. Päätetään silti hieman hioa joitakin kohtia, vaikka siihen ei välttämättä tarvetta olisikaan. Ja lisäillään hieman Mesa Boogiella voimasointuja. No sehän on aivan pässäriä. Vastapainoksi yksi biisi taas menee aivan räpeltämiseksi. Pitänee treenata sitä lisää tai katsoa miten Antilta sujuu biisin soittaminen kunhan kerkeää taas studiolle.

Parin tunnin soittamisen jälkeen pidetään hieman taukoa ja Timppkin tulee katselemaan meininkiä. Eväänään Timpilä on banaani ja tölli Lahden Sinistä. Mmmm...
Hommaan tulee vähän uutta eloa, kun saadaan Timpin rauhallinen persoona mestoille. Alamme etsiä hyvää saundia biisiin, joka menee melkeen teoksen puolelle. Toni kytkee pedaalia toiseen ja vääntelee nappuloita samalla kun pimputtelen kieliä. Ja hyvin väänteleekin. Pedaalina taisi olla Jekyll & Hyde niminen vekotin. En olisi parempaa kitarasoundia tähän kohtaan osannut kuvitellakaan. C-osa / D-osa on timanttinen! Hyvä Toni.

Nonni. Loppu päivä onkin yhtä sumua... Koitan olla skarpimpi kirjatessani seuraavia päiviä muistiin. Luulen, että selviydyin kuitenkin kunnialla omasta kitarapäivästäni. Paljon jäi kuitenkin vielä kitararaitoja äänitettäväksi. Toivottavasti hommat menee putkeen.

.Heikki