Rumpupäivä

| Studio Diary Trailer | Studio Diary Trailer | Studiopäiväkirjan Trailer |


1. Päivä

Pasi, Antti ja äänittäjä tuottajamme Toni Kimpimäki ovat menneet studiolle jo aamuyhdeksältä. Vai olisikohan peräti kahdeksalta. Kyseessä on kuitenkin lauantaiaamu. Huraa-huudot heille! Itsehän nukun rauhassa kotonani aina puolillepäivin asti. Lammin aka Timpin kanssa puhuttiin, että voisi koittaa kahdentoista maissa mennä studiolle.

Saavun studiolle puoli yhden jälkeen. Yllätyn iloisesti kun astun sisälle pajaan. Eteisen seinät on ison maailman malliin täytetty kultalevyillä. Seuraavaksi astun lounge tilaan. Näyttää oivalliselta lepäämispaikalta. On vinyylikokoelmaa ja soitinta, pari isoa sohvaa, läppäri ja tuoreen kahvin tuoksu. Keittiökin on suoraan Joka kodin asuntomarkkinoista. Lieneekö Reiskan käsialaa? En ihmettelisi yhtään, jos Sonic Kitchen julkaisisi Reiskan soolodebyytin ensi vuonna. Sen verran on monta rautaa miehillä tulessa.

Itse soittotilakin on isompi kuin olin kuvitellut. Pasi siellä paukutteleekin jo täyttä vauhtia ja nyökkää minulle lasioven takaa. Jatkan kierrostani ja huomaan, että miksaustilojakin on kaksi. Vai onko tuolla vielä kolmaskin? Vessassa näyttää roikkuvan Christian Forssin kultalevy. 15 000 myytyä levyä.
Kävelen sisään tarkkaamoon ja huomaan, että Timppi on nukkunut vielä rauhallisemmin kuin minä, sillä miestä ei vielä näy paikalla. Toni puolestaan on aivan täpinöissään tapansa mukaan.
”Pasi soittaa aivan vitun hyvin!” Toni ”hääräätuottajanpallilla” Kimpimäki ilakoi.
No Pasihan soittaa tunnetusti aivan hyvin. Itse äänitykset ovat kestäneet pari tuntia ja puoleen levyn biiseistä on jo rummut purkissa. Pasi, Pasi, hyvä Pasi, Bruce.


Heikki demokitaroi.


Antti on soitellut demokitaraa, jottei Pasin tarvitse soittaa biisejä läpi pelkästään ulkomuistista mielikuvitus kitaroiden vinkuessa päässä. Annan Antille armeliaasti mahdollisuuden päästä keskittymään hetkeksi olennaiseen ja siirtyä taukotilaan. Itse ryhdyn demokitaroimaan. Ajattelin, että pestini on totutusti n. 5 min mittainen. Yllätyksekseni minua ei kutsutakaan pois kitaran varresta heti ekan biisin aikana. Joko Pasi on onnistunut sulkemaan kitarani pois korvistaan tai sitten olen kehittynyt studiokitaristina. Uskon kuitenkin kyseen olevan Pasin mielen lujuudesta. Eniten ”ylimääräistä” aikaa vie tempojen arpominen, vaikka ne on treeniksellä katsottu moneen otteeseen. Ne saadaan kuitenkin muutamalla yrittämällä loksahtelemaan kohdilleen.

Antti tulee olusineen ja kiinalaisine herkkuruokineen tarkkaamoon. Tunnelma on erittäin rento. Timppikin saapuu paikalle suht freesin näköisenä. No onhan hän ainakin nukkunut kunnolla. Hetken päästä myös muutama Gokillyourdarlings bändin tyyppi tupsahtaa tarkkaamoon ihmettelemään meininkiä. Ovat ilmeisesti äänittäneet jotain Tonin kanssa viime viikolla.


Antti demokitaroi paremmin.

Enää muutama biisi jäljellä ja levyn rumpuosuudet ovat valmiina. Antti ottaa jälleen demokitaroinnin vastuulleen ja minä puolestani sihautan ensimmäisen töllini. Ajattelin myös hieman dokumentoida meininkiä Timpin voittamalla videokameralla.
Pasi selviytyy jäljellä olevista biiseistä yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmistakin. Ainoastaan levyn päätösraidaksi kaavailtu biisi tuottaa pieniä ongelmia. Biisin työnimi on enteilevästi PUMPUM. Pasi selviytyy hommasta kuitenkin kunnialla. Kolmea ottoa yhdestä biisistä voidaan Pasin kohdalla pitää vaikeutena. Joillekin rumpaleille se olisi nappisuoritus.

Alkaa rumpupäivän aikaa vievin osuus. Nyt on ison maailman meininkiä ilmassa. On maksettu kalliit studiot sekä tähtituottaja ja pojat tulevat studioon treenaamaan! Antin mastermindissa on raksuttanut idea introsta tai outrosta, joka olisi mukava mauste levylle. Itse näkisin luritelman levyn outrona. Jännä nähdä. Antti tapailee pätkää kitaralla ja Pasi menee takaisin rumpujen taakse ideoimaan juttua. Ensin rumpalimme tarjoaa Disneyhenkistä pumputtelua Phil Collins -henkisesti soitettuna. Pyörittelemme tarkkaamossa päätämme. Seuraava ehdotus on jo parempi, mutta vasta kolmatta ehdotusta aletaan äänittää tosissaan. Ja pian intro/outro onkin jo tallennettuna studion kovalevylle. Disney-ideasta hyväksytään kuitenkin rumpukapulat, joissa on valkoiset pallot päissä. Pasi käy vielä erikseen lätkimässä niillä pari juttua ”nauhalle”.

Levyn äänitysten aloituspäivä on ollut menestys! Aikaa meni reilut kuusi tuntia. Siinä ajassa kuitenkin kasattiin ja viritettiin rummut, aseteltiin mikit kohdilleen, jauhettiin jonninjouttavvoo paskoo, soiteltiin vinyyleitä, juotiin kahvia ja olutta, jotkut polttelivat tupakkaa ja toiset vetivät löössiä, syötiin pizzaa, istuskeltiin sohvilla ja fiilisteltiin Pasin ylivoimaisuutta. Peruslauantai? Ei, vaan äänitettiin Snipe Driven kakkosalbumin rummut.