Päivä 2

BASSOPÄIVÄ


Timppi soittaa bassoa


Haudi Ho studiopäiväkirja!

Eilen saatiin rummut purkkiin. Tänään on basson vuoro. Timppi aka Lammi on siis huhkimisvuorossa. Tämäkin aamu on itselläni startannut rauhallisesti. Onhan sentään sunnuntai. Timppi puolestaan on painellut Tonin käskytettäväksi studiolle heti aamutuimaan.

Äänitykset ovat olleet käynnissä jo muutaman tunnin, kun kerkeän pääkallopaikalle. Tonin reaktio on jokseenkin samanlainen kuin eilenkin.
- ”Vittu Lammi soittaa hyvin!”, tuottaja fiilistelee aivan tohkeissaan.
Ihmekkös tuo. Timppi on bändin ahkerimpia treenaajia. Eilenkin oli mennyt koko ilta bassolinjoja hioessa. Muut olivat normilaunataitunnelmissa. No kai se oli Timpillekin importoluet maistuneet soittelun yhteydessä. Ihan normaalisti.

Istahdan alas seuraamaan äänityksiä. Pakko myöntää, että itsekin on vain suu auki, kun Timppi tiputtelee kehittelemiään bassokuvioita menemään. Esim. työnimellä 60’s olevassa biisissä on nyt sellaiset bassot, etten voi siinä enää oikein muuta kuunnellakaan. On sen verran ärhäkät kuviot.

Hommat etenevät vähintääkin yhtä vauhdikkaast kuin eilen Pasin kanssa. Huomaa, että on basistilla homma hanskassa. Jääpähän taas kitaristeille enemmän aikaa räpeltää. Välillä Timppi kyselee mielipidettä joihinkin bassolinjoihin. Joitakin juttuja pitää soittaa useampaan otteeseen, mutta pääsääntöisesti työskentely on erittäin vauhdikasta.

Eniten aikaa menee, kun sormisankarimme yrittää soittaa plektralla. Timppihän lätkyttää tunnetusti nelisormijärjestelmällä. Yhtä biisiä ei kuitenkaan millään pysty sormin soittamaan ja se kieltämättä kuulostaa plektralla soitettuna paremmalta. Hifistelijä sanoisi, että plekussa on parempi ”atacki”. Kyseessä on ehkä levyn punkein biisi.

Minulla on hyvää aikaa keskittyä kahvinkeittämiseen ja muuhun hyödylliseen puuhasteluun (esim. sanojen rustailuun). Kahvia tulee studiossa juotuakin aikalailla enemmän kuin kotioloissa. Tämän huomaa myös basisti. Timpillä taitaa olla kolmas iso kupillinen menossa 3-4 tunnin sisään. Vielä olisi muutama biisi äänitettävänä, mutta Timpillä alkaa kädet täristä holtitomasti. Vähän puskee myös pahaaoloa ja kylmäähikeä.
Kofeiiniyliannostus! Näin pahoja jätkiä me ollaan...
Tärinästä huolimatta Timppi saa biisit soitettua timmisti läpi.

Studioaikaa on vielä muutama tunti tältä päivältä jäljellä, joten käytämme sen kitaroiden äänittämiseen. Pääsen ensi kertaa näissä sessioissa tositoimiin. Kasaamme läjän vahvistimia soittohuoneeseen. Toni jää säätämään saundeja ja minä lähden valitsemaan mieleistäni kitaraa studion arsenaalista. Päädymme yhteistuumin telecaster malliseen kitaraan, jolla on arvoa kuulema 4000 €. Tonin on pakko mainita vielä erikseen:
- ”Älä riko sitä.”

Kehotuksesta huolimatta soitan normaaliin tapaani kohtuullisen kovakouraisesti. Toni sanoo, että soitossa on hyvä pieteetti. Tulee luontaista säröä. Tästä eteenpäin ”pieteetti” onkin äänitystemme avainsana. Kovaa, tunteella ja perinteitä kunnioittavassa soitossa on räminää ja tykitystä, eli hyvä pieteetti.

Saamme puolistoista biisiä äänitettyä parissa tunnissa. Se on ihan ok suoritus kaikkine kitararaitoineen. Seuraavassa sessiossa on taas Vilho mukana (joka nyt oli Turussa), Antti (joka lähti eilisen session jälkeen mökille) sekä Pasi (joka lähti eilen juhlistamaan hyvin onnistunutta rumpu-urakkaansa).

Ei muuta kuin seuraaviin sessioihin!

.Heikki