KITARAPÄIVÄ

Päivä 3

Ville oli varannut virkistävän kolmen viikon tripin Hollantiin jo monta kuukautta sitten. Epäonneksi ainoa studiolle sopiva äänitysaika osui juuri tuolle ajankohdalle. Lento lähtee huomenna, joten Villellä on ruhtinaallisesti yksi päivä aikaa saada omat osuutensa purkitettua. Kitaroiden äänittämisessä menee yleensä huomattavasti enemmän aikaa kuin muiden soittimien. Ei auta kuin ryhtyä hommiin luottavaisena, että hommat rullaavat ongelmitta.

Muu ryhmä on ehtinyt jälleen studiolle ennen minua. Aloitin tämän päivän urakkani hakemaalla Antille ja itselleni kaksi pizzaa Tapaninkylän Pinetosta. Tulen pizzoineni studiolle ja täysi tohina on jo päällä. Ville sekä Antti ovat molemmat kitarat kaulassa ja testailevat juttuja. Villekin on miettinyt joitain uusia kitaramelodioita studiota varten ja niitä paraikaa testaillaan. Vien pizzat keittiiöön odottamaan sopivaa hetkeä tulla syödyksi ja liityn kitarakarkeloihin.
Antin pizzan sopiva syömisajankohta olikin juuri nyt, joten otan Antin kitaran tämän siirtyessä mässyttelyn maailmaan.

Villellä soitto kulkee kohtalisen hyvin ja jos ei kulje, niin Toni on oma kannustava itsensä ja saa soiton kulkemaan. Biiseistä siirytään nopeasti toiseen, kun Ville purkittaa minkä ennättää. Itse soitan vain muutaman jutun nauhalle tänään, sillä minun jutujani voi äänitellä pitkin studiosessioita, kun taas Villen osuudet on saatava soitettua tänään. Myös Antti soittaa kitaralla muutamat jutut nauhalle. Meillä on kitaristien kannalta sellaine kohtalaisen nolo juttu, että jos ei Villen kanssa osata / saada jotakin juttua soitettua tarpeeksi hyvin, Antti normaalisti hoitaa homman kotiin. Bändin paras kitaristi on siis laulajamme. Valitettavasti homma ei toimi niin päin, että jos Antti ei saa jotain laulettua, me Villen kanssa kiekaisisimme homman nauhalle.


Villu


Tämä studiopäivä ei poikkea edellisistä siinä mielessä, että äänittämisen lomassa on runsaasti aikaa höpistä kaikenlaisista turhanpäiväisyyksistä ja viettää myös rentouttavaa luppoaikaa. Oleskeluhuoneen levysoitinta on tullut testailtua jo aika hyvin ja levykokoelmaa pläräilty. Kaikkea löytyy kasarihevistä dub-musaan. Toni lupasi toimittaa mulle erään yllättävän kovan dub-bändin koko tuotannon muistitikulla. Muistaakohan mies asiaa enää huomenna.

Tänään on taas koko Snipe remmi paikalla ja studion väki ihmetteleekin, että onpa sosiaalinen meininki, kun yksi soittaa kitaraa, mutta koko bändi on tullut paikalle fiilistelemään. Niinhän se pitääkin mennä! Löössikin on parempaa seurassa nautittuna.

Ville suoriutuu tiiviistä päivästään erittäin hyvin. Seuraavaksi onkin omat munat pannulla, kun aletaan äänittää mun kitaraosuuksia. Taitaa olla vielä sellainen päivä ettei bändistä kukaan muu pääse paikalle. Paitsi tietysti Timppi, joka aina jossain vaiheessa pamahtaa mestoille. Pitää vissiin ruveta treenaamaan kitarajuttujani. Muuten tulee Antille kohtuuttomasti hommia...

.Heikki

Päivä 2

BASSOPÄIVÄ


Timppi soittaa bassoa


Haudi Ho studiopäiväkirja!

Eilen saatiin rummut purkkiin. Tänään on basson vuoro. Timppi aka Lammi on siis huhkimisvuorossa. Tämäkin aamu on itselläni startannut rauhallisesti. Onhan sentään sunnuntai. Timppi puolestaan on painellut Tonin käskytettäväksi studiolle heti aamutuimaan.

Äänitykset ovat olleet käynnissä jo muutaman tunnin, kun kerkeän pääkallopaikalle. Tonin reaktio on jokseenkin samanlainen kuin eilenkin.
- ”Vittu Lammi soittaa hyvin!”, tuottaja fiilistelee aivan tohkeissaan.
Ihmekkös tuo. Timppi on bändin ahkerimpia treenaajia. Eilenkin oli mennyt koko ilta bassolinjoja hioessa. Muut olivat normilaunataitunnelmissa. No kai se oli Timpillekin importoluet maistuneet soittelun yhteydessä. Ihan normaalisti.

Istahdan alas seuraamaan äänityksiä. Pakko myöntää, että itsekin on vain suu auki, kun Timppi tiputtelee kehittelemiään bassokuvioita menemään. Esim. työnimellä 60’s olevassa biisissä on nyt sellaiset bassot, etten voi siinä enää oikein muuta kuunnellakaan. On sen verran ärhäkät kuviot.

Hommat etenevät vähintääkin yhtä vauhdikkaast kuin eilen Pasin kanssa. Huomaa, että on basistilla homma hanskassa. Jääpähän taas kitaristeille enemmän aikaa räpeltää. Välillä Timppi kyselee mielipidettä joihinkin bassolinjoihin. Joitakin juttuja pitää soittaa useampaan otteeseen, mutta pääsääntöisesti työskentely on erittäin vauhdikasta.

Eniten aikaa menee, kun sormisankarimme yrittää soittaa plektralla. Timppihän lätkyttää tunnetusti nelisormijärjestelmällä. Yhtä biisiä ei kuitenkaan millään pysty sormin soittamaan ja se kieltämättä kuulostaa plektralla soitettuna paremmalta. Hifistelijä sanoisi, että plekussa on parempi ”atacki”. Kyseessä on ehkä levyn punkein biisi.

Minulla on hyvää aikaa keskittyä kahvinkeittämiseen ja muuhun hyödylliseen puuhasteluun (esim. sanojen rustailuun). Kahvia tulee studiossa juotuakin aikalailla enemmän kuin kotioloissa. Tämän huomaa myös basisti. Timpillä taitaa olla kolmas iso kupillinen menossa 3-4 tunnin sisään. Vielä olisi muutama biisi äänitettävänä, mutta Timpillä alkaa kädet täristä holtitomasti. Vähän puskee myös pahaaoloa ja kylmäähikeä.
Kofeiiniyliannostus! Näin pahoja jätkiä me ollaan...
Tärinästä huolimatta Timppi saa biisit soitettua timmisti läpi.

Studioaikaa on vielä muutama tunti tältä päivältä jäljellä, joten käytämme sen kitaroiden äänittämiseen. Pääsen ensi kertaa näissä sessioissa tositoimiin. Kasaamme läjän vahvistimia soittohuoneeseen. Toni jää säätämään saundeja ja minä lähden valitsemaan mieleistäni kitaraa studion arsenaalista. Päädymme yhteistuumin telecaster malliseen kitaraan, jolla on arvoa kuulema 4000 €. Tonin on pakko mainita vielä erikseen:
- ”Älä riko sitä.”

Kehotuksesta huolimatta soitan normaaliin tapaani kohtuullisen kovakouraisesti. Toni sanoo, että soitossa on hyvä pieteetti. Tulee luontaista säröä. Tästä eteenpäin ”pieteetti” onkin äänitystemme avainsana. Kovaa, tunteella ja perinteitä kunnioittavassa soitossa on räminää ja tykitystä, eli hyvä pieteetti.

Saamme puolistoista biisiä äänitettyä parissa tunnissa. Se on ihan ok suoritus kaikkine kitararaitoineen. Seuraavassa sessiossa on taas Vilho mukana (joka nyt oli Turussa), Antti (joka lähti eilisen session jälkeen mökille) sekä Pasi (joka lähti eilen juhlistamaan hyvin onnistunutta rumpu-urakkaansa).

Ei muuta kuin seuraaviin sessioihin!

.Heikki

Rumpupäivä

| Studio Diary Trailer | Studio Diary Trailer | Studiopäiväkirjan Trailer |


1. Päivä

Pasi, Antti ja äänittäjä tuottajamme Toni Kimpimäki ovat menneet studiolle jo aamuyhdeksältä. Vai olisikohan peräti kahdeksalta. Kyseessä on kuitenkin lauantaiaamu. Huraa-huudot heille! Itsehän nukun rauhassa kotonani aina puolillepäivin asti. Lammin aka Timpin kanssa puhuttiin, että voisi koittaa kahdentoista maissa mennä studiolle.

Saavun studiolle puoli yhden jälkeen. Yllätyn iloisesti kun astun sisälle pajaan. Eteisen seinät on ison maailman malliin täytetty kultalevyillä. Seuraavaksi astun lounge tilaan. Näyttää oivalliselta lepäämispaikalta. On vinyylikokoelmaa ja soitinta, pari isoa sohvaa, läppäri ja tuoreen kahvin tuoksu. Keittiökin on suoraan Joka kodin asuntomarkkinoista. Lieneekö Reiskan käsialaa? En ihmettelisi yhtään, jos Sonic Kitchen julkaisisi Reiskan soolodebyytin ensi vuonna. Sen verran on monta rautaa miehillä tulessa.

Itse soittotilakin on isompi kuin olin kuvitellut. Pasi siellä paukutteleekin jo täyttä vauhtia ja nyökkää minulle lasioven takaa. Jatkan kierrostani ja huomaan, että miksaustilojakin on kaksi. Vai onko tuolla vielä kolmaskin? Vessassa näyttää roikkuvan Christian Forssin kultalevy. 15 000 myytyä levyä.
Kävelen sisään tarkkaamoon ja huomaan, että Timppi on nukkunut vielä rauhallisemmin kuin minä, sillä miestä ei vielä näy paikalla. Toni puolestaan on aivan täpinöissään tapansa mukaan.
”Pasi soittaa aivan vitun hyvin!” Toni ”hääräätuottajanpallilla” Kimpimäki ilakoi.
No Pasihan soittaa tunnetusti aivan hyvin. Itse äänitykset ovat kestäneet pari tuntia ja puoleen levyn biiseistä on jo rummut purkissa. Pasi, Pasi, hyvä Pasi, Bruce.


Heikki demokitaroi.


Antti on soitellut demokitaraa, jottei Pasin tarvitse soittaa biisejä läpi pelkästään ulkomuistista mielikuvitus kitaroiden vinkuessa päässä. Annan Antille armeliaasti mahdollisuuden päästä keskittymään hetkeksi olennaiseen ja siirtyä taukotilaan. Itse ryhdyn demokitaroimaan. Ajattelin, että pestini on totutusti n. 5 min mittainen. Yllätyksekseni minua ei kutsutakaan pois kitaran varresta heti ekan biisin aikana. Joko Pasi on onnistunut sulkemaan kitarani pois korvistaan tai sitten olen kehittynyt studiokitaristina. Uskon kuitenkin kyseen olevan Pasin mielen lujuudesta. Eniten ”ylimääräistä” aikaa vie tempojen arpominen, vaikka ne on treeniksellä katsottu moneen otteeseen. Ne saadaan kuitenkin muutamalla yrittämällä loksahtelemaan kohdilleen.

Antti tulee olusineen ja kiinalaisine herkkuruokineen tarkkaamoon. Tunnelma on erittäin rento. Timppikin saapuu paikalle suht freesin näköisenä. No onhan hän ainakin nukkunut kunnolla. Hetken päästä myös muutama Gokillyourdarlings bändin tyyppi tupsahtaa tarkkaamoon ihmettelemään meininkiä. Ovat ilmeisesti äänittäneet jotain Tonin kanssa viime viikolla.


Antti demokitaroi paremmin.

Enää muutama biisi jäljellä ja levyn rumpuosuudet ovat valmiina. Antti ottaa jälleen demokitaroinnin vastuulleen ja minä puolestani sihautan ensimmäisen töllini. Ajattelin myös hieman dokumentoida meininkiä Timpin voittamalla videokameralla.
Pasi selviytyy jäljellä olevista biiseistä yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmistakin. Ainoastaan levyn päätösraidaksi kaavailtu biisi tuottaa pieniä ongelmia. Biisin työnimi on enteilevästi PUMPUM. Pasi selviytyy hommasta kuitenkin kunnialla. Kolmea ottoa yhdestä biisistä voidaan Pasin kohdalla pitää vaikeutena. Joillekin rumpaleille se olisi nappisuoritus.

Alkaa rumpupäivän aikaa vievin osuus. Nyt on ison maailman meininkiä ilmassa. On maksettu kalliit studiot sekä tähtituottaja ja pojat tulevat studioon treenaamaan! Antin mastermindissa on raksuttanut idea introsta tai outrosta, joka olisi mukava mauste levylle. Itse näkisin luritelman levyn outrona. Jännä nähdä. Antti tapailee pätkää kitaralla ja Pasi menee takaisin rumpujen taakse ideoimaan juttua. Ensin rumpalimme tarjoaa Disneyhenkistä pumputtelua Phil Collins -henkisesti soitettuna. Pyörittelemme tarkkaamossa päätämme. Seuraava ehdotus on jo parempi, mutta vasta kolmatta ehdotusta aletaan äänittää tosissaan. Ja pian intro/outro onkin jo tallennettuna studion kovalevylle. Disney-ideasta hyväksytään kuitenkin rumpukapulat, joissa on valkoiset pallot päissä. Pasi käy vielä erikseen lätkimässä niillä pari juttua ”nauhalle”.

Levyn äänitysten aloituspäivä on ollut menestys! Aikaa meni reilut kuusi tuntia. Siinä ajassa kuitenkin kasattiin ja viritettiin rummut, aseteltiin mikit kohdilleen, jauhettiin jonninjouttavvoo paskoo, soiteltiin vinyyleitä, juotiin kahvia ja olutta, jotkut polttelivat tupakkaa ja toiset vetivät löössiä, syötiin pizzaa, istuskeltiin sohvilla ja fiilisteltiin Pasin ylivoimaisuutta. Peruslauantai? Ei, vaan äänitettiin Snipe Driven kakkosalbumin rummut.