Noniin! Mä oon nyt saanu opinnäytetyön palautettua ja muutenkin saanu koulussa raapastua tarvittavat rästihommat kasaan ja oon kohta valmis astronautti! Nyt voi keskittyä olennaiseen, eli studiopäiväkirjan kirjoittamiseen.Voipi olla, että tässä on muutaman studiopäivän tapahtumat unohtuneet, mutta raportoin ne mitä muistan. Tiivistetysti. Erittäin tiivistetysti.
Ja tämän päivän muistan valitettavan hyvin. Meinasi hieman usko loppua levyn valmistumisen suhteen ja suru hiipiä puseroon. Levy pitäisi saada valmiiksi maaliskuun alkuun mennessä ja sitä ennen pitäisi vielä keretä Imatralle toiseen stemmalulusessioon. Aikataulu alkoi olla siis erittäin tiukka. Noh... Samana päivänä kun piti Imatralle lähteä ja hakea äänitetyt matskut Sonic Kitcheniltä, ottaa armas tuottajamme Toni kännyköitse yhteyttä: ”Studion kone kaatu ja ruutu näyttää vaan sinistä. Koitetaan saada matskut teille toisen koneen kautta. Ei oo varmaa, mut yritetään.” Lähtö vähän viivästyy ja jännitetään miten Toni tilanteen selvittää. Muutaman tunnin päästä tulee toinen puhelu: ”Nyt kaatu se varakonekin.” Voi perse.
Oon varmaan ollu jonkinlaisessa shokkitilassa, kun en muista miten lopulta saatiin matskut. Oiskohan Toni lähettäny ne verkon kautta Miitrille seuraavana aamuna tai jotain... Joka tapauksessa lähettiin Imatralle yöpymään ja uhkaava tilanne oli aamulla jo ohi. Edellisenä iltana vielä ajattelin, että meiän levy ilmestyy varmaan joskus lokakuussa. Antti ei hirveen varmalla tuulella ollu taustalaulujen suhteen, mut äänteli kuitenkin timanttista matskua.
Juon böhhee Imatralla.
Antti laulaa Imatralla.
Magick finger.
Villu Imatralla.
Timppi voitti!
Antti säveltää kolmatta levyä Sonic Kitchenillä.
Loppu levy raavittiin kasaan kaikkia Helsingin pään studiolta tarjottuja jämätunteja käyttäen. Välillä Pasi hääri pallillansa ja välillä Toni. Ääniteltiin puuttuvia kitaroita sekä tausta- että liidilauluja. Myös vieraileva taustakööri saatiin paikalle hoilaamaan. Ja ennen kaikkea päästiin nauttimaan sessiot päättäneestä matskupäivästä, joka oli taas aivan parasta! Oli hienoa mm. äänittää levyn intro, jossa käytettiin Juicen aikaista kelanauhuria. Illalla olikin tarjolla kuohujuomaa, sushia ja muuta päihdyttävää. Ja lopuks käytiin vielä ravintolassa syömässä, jossa Antin mukaan oli pienet annokset, kalliit hinnat, mutta onneks ruoka ei ollut hyvää.
Jos jotain oleellista äänityksistä tulee mieleen, niin otan yhteyttä päiväkirjaan. Seuraavaks vois suunnitella jonkinlaista keikkapäiväkirjaa tai yleisten vastoinkäymisten kuvasarjaa. Saas nähä.
Koitan palata muisteloihin vielä tän viikon aikana, niin voitte lukea sen mitä levyn teosta vielä muistan. Viimeistään kuitenkin ens viikolla. Ite oon ainakin todella tyytyväinen tähän levyyn. Toivottavasti tekin tykkäätte.
Vihdoinkin koittaa matskupäivä! Tätä on odotettu suurinpiirtein siitä lähtien, kun edellisen albumin äänitykset lopetettiin. Ideana on, että kokeillaan kaikkea epäolennaista ja saadaan biiseihin ja kenties niiden väliin vi**sti matskuu. Matskua on esim. kaiken maailman vinkunat, rutinat, instrumentit joita emme osaa soittaa jne...
Ensimmäiset pari tuntia meni ”normaalijuttujen” äänityksissä. Muutamat särökitarat tukevoittamaan biisejä. Tämän jälkeen pääsimme asiaan. Pläräämään erilaisia soundeja synasta ja ”mikälilaittesta”. Äänivalikoima oli laaja, hämmentävä ja erittäin viihdytävä. Tonilta meni kuulema laitteen hankkimisen jälkeen kaksi päivää pelkästään leikkiessä toinen toistaan ihmeellisemmillä äänillä, joita masiinasta saa irti. Ymmärrän hyvin.
Ensimmäinen kullanarvoinen matsku, jonka löysimme oli Indian Trip niminen soundi, jolla värkkäilimme intron yhteen biisiin. Suurin osa tekemisestä oli kyllä pelkkää nauramista...
Hyvää matskuu...
Sitten siirrymme hakemaan sellaista paljon käytettyä ”radiokohina” ääntä, joka sopisi erään iisin c-osaan. Antilla oli jonkinlainen visio siitä kuinka paljon hän haluaisi höpöttää matskua tällä radioäänellä. Ongelma oli, ettei ollut tekstiä mitä höpöttää. Aloin siinä sitten kiireesti kirjoitaa Antille jotain höpötettävää. Suurin osa tekstistä oli kyseisen biisin lyriikoista poisjätettyä tavaraa. Yhdessä ideoidessa tuli sekaan pari suomenkielistäkin sanaa. Koittakaahan bongata levyltä, jos kiinnostaa.
Homma jatkui iloisissa merkeissä etsien erilaisia surinoita ja pörinöitä. Matskupäivän varsinainen timantti oli kuitenkin laulujuttu, jonka antti kehitti laulukopissa. Jutusta otettiin muutama otto, jonka jälkeen kaikki olivat tyytyväisiä tulokseen ja Anttikin tuli tarkkaamoon kuuntelemaan, mitä oli tullut äänneltyä. Totesimme, että tykitys kuulosti Tasmanian tuholaiselta. Tästähän Antti innostui ja rupesi visioimaan, että mitä jos ennen tykistys kohtaa taustalta kuuluisi kun Tasmanian tuholainen heräilee horroksestaan. Ei muuta kuin koppiin kokeilemaan. Heti ensimmäinen otto oli aivan timantti, eikä repeilystä tullut loppua.
Vähän jäi kuitenkin matskuja äänittämättä, mutta onneksi Toni lupasi muutaman matskupäivän lisää, sillä hommahan oli mitä mukavainta ajanvietettä. Suraavaa matskupäivää odotellessa.
Päivitys: Levyt tuli tänään painosta! Ens viikon keskiviikkona ne onkin jo kauppojen hyllyillä, joten ei muuta kuin silloin lähimpään levykauppaan hakemaan se Snipen uus sinikantinen levy.
Muistoissain: Viimeksi lähdettiin studiolta vähän huonoissa tunnelmissa. Koko lauantai meni lauluja äänitettäessä, ja viime metreillä huomataan, että biisien taustalla on ihme nakutus. Nyt selviää miten paha vahinko on. Onko se jokaisessa biisissä vaiko ainoastaa kahdessa viimeiseksi (uudelleen) äänitetyssä, kuten olen toivonut, että parhaassa tapauksessa olisi.
Toni tarkastelee tilannetta ja avaa ensimmäiset sessiot. Niistä ei löydy nakutusta! Helpotuksesta on mukava huokaista. Sitten avataan kaksi lauantain päätteeksi laulettua veisua. Niissä nakutus taas kuuluu... Tonia kummastuttaa. Sitten mies kuitenkin löytää vian. Kompuraa on väännelty. Ei tiedetä kuka tai milloin, mutta seurauksena on ihme poksuna biisien takana. Vaikka vika löytyi on nämä kaksi laulua laulettava uudelleen. Siis kolmannen kerrran. Antilla on hermo vähän kireällä...
Ja niin Antti kevensi tunnelmaa sonnustautumalla hirveksi...
Kireys ei onneksi vaikuta laulusuoritukseen. Tällä kertaa Phantom Pain ja Comet saadaan komeasti purkkiin. Jos samat biisit pitäisi laulaa vielä neljännen kerran, saattaisi olla vaara, että laulajan selkärangalle saattaisi käydä jotain. Onneksi mitään ylimääräistä ei tällä kertaa ole biisien taustalle tullut ja sähköäkin riitti koko päiväksi. Hieno päivä!
Seuraava studiopäivä onkin kauan odotettu matskupäivä! Je!
Ja ensin päivitys: Jotain ne onnistu siellä Saksan päässä sössimään ja meille on nyt luvattu, että valmis ja painomusteelta tuoksahtava levy ois meidän käsissä 31.3. Kunhan tulis ennen meiän saunailtaa, jossa olis tarkotus juhlistaa valmista levyä. Saas nähdä.
Ja Helsigin Studiolle:
Imatralta tulon jälkeisenä tiistaina kävin nakkaamassa Tonille taustalaulut muistitikulla. Samalla sovittiin seuraavat äänityspäivät. Tehtiin sellanen suunnitelma, että mennään ainakin Antin kanssa pyörähtämään loppuviikosta pajalla ja äänitetään ainakin lauluja. Studiolla oli kuitenkin niin kiireistä ja täyteen buukattua, että meidän sessiot siirtyi seuraavalle viikolle.
Seuraavalla viikolla mentiin sitten keskiviiko iltapäivästä kattomaan mitä tehtäis. Antti paikkaili joitakin lauluosuuksia ja lisäksi äänitettiin kitarat biisiin nimeltä Pink Hand-Cuffs. Kyseinen biisihän jäi viimeksi kesken sähkökatkoksen takia. Tähän kappaleeseen Antti soitti säkeistökitarat. Sillä oli jotenkin groovempi tyyli soittaa se kuin mulla tai Villellä. Ite naputtelin kertosäkeen humppakuvion nauhalle.
Päivä jäi kohtuu lyhyeksi ja huomattiin, että tässähän alkaa tulla kiire saada levy ajoissa valmiiksi. Niinpä tehtiin erikoisjärjestelyjä. Pasi hyppäisi äänityspöydän taakse ja tulisimme lauantaina omin nokkinemme äänittämään lauluosuuksia. Toni voisi viettää kotona ansaittua laatuaikaa. On sen verran painanut hommia kaikenmaailman orkesterien kanssa.
Huomattiin, että homma toimi omin nokkinemme loistavasti! Pasi oli ihan kunkku äänittäjä. Itse en äänityspuuhiin hirveesti osallistunut. Rustailin lähinnä sanoja tai puuhailin jotain muuta jännää... Kävin muun muassa hakemassa koko porukalle kiinalaista ruokaa läheisestä ravintellista.
Pasi ja Antti saivat yllättävän monta biisiä purkkiin. Ainoa takaisku huomattiin kotiinlähtiessä. Ainakin parin viimeisen biisin taustalla oli ihme nakutusta. Pelkäsime, että nakutus olisi jokaisessa biisissä. Asian voisi tarkistaa kuitenkin vasta seuraavalla kerralla. Studiolta lähdettiin siis pieni pelko persiissä. Näinköhän sitä jouduttaisiin taas äänittämään samat jutut moneen kertaan...
Päivitys: Levy pitäis tulla painosta ens viikolla!!! Mikäli saksalaiset ei tyri jotain siellä painopajalla.
Päivät 7 & 8 Imatralla
Takaisin muistelojen maailmaan Kiire tuli torstai-iltana studiossa. Antti oli kuitenkin mies paikallaan ja kiekas viisi biisiä viidessä tunnissa. Toni poltti biisit cd:lle ja me vietäis levy Imatralle, jossa Miitri iskee levyn studion masiinaan. Lähtö on klo 18 ja Antti kuskina. Varaan matkaevääksi olutta ja Timppi tekee samoin. En uskalla kuitenkaan sihauttaa yhtään tölliä ennen matkan alkua, sillä Antilla saattaa iskeä väsy työpäivän päätteeksi. Silloin on itse hypättävä rattiin.
Timppi tulee meille vähän ennen kuutta ja Antti poimii meidät kyytiin sovittuun aikaan. Matka alkakoon. Antilla on kuitenkin hieman suru puserossa. Laulut eivät olleetkaan menneet edellisenä iltana ihan niin hyvin kuin luultiin. Kuunnellaan autossa levyä ja ollaan Timpin kanssa sitä mieltä, ettei siellä nyt ylitsepääsemättömiä epävireisyyksiä ole. Laulumäenmiestä kuitenkin harmittaa... Katsotaanpa Imatralla mitä on tehtävissä.
Matka menee joutuisasti ja uskallan itsekin avata ensimmäisen töllini Kouvolan kohdalla. Antti on skarppi kuski. Pysähdymme ainoastaa kerran täydentämään einesvarastoamme ja olemme Imatralla jo yhdeksän maissa. Fiilistelemme vähän aikaa tutun studion rentoutumistiloja. Otetaan muutamat oluet, pelataan parit biljardit ja katellaan Timpin hehkuttamaa stand-up komiikkaa (Louis CK) tietokoneelta. Antti ottaa vähemmän, koska krapulassa on kurja laulaa stemmoja. Herään aamulla klo 9.00 tuttuun kahinaan. Miitri pyyhkii jalkansa eteisen mattoon. Oiskohan edellisen levyn sessioista jäänyt jotain traumoja tuosta äänestä. Ei muuta kuin unihiekat pois silmistä ja Miitriä tervehtimään. Miitri ottaa lämpimästi vastaan hymyillen ja kysyy kuulumiset: - Mitä punkkari? - Ei tässä mitään. Pitääpä käydä herättämässä Timppi ja Antti. - Onks teitä taas kaikki punkkarit paikalla? Hieno meininki! - No Pasi ja Ville ei päässy tulemaan. - Hei. Mikä rimmaa Timpin kannsa? - Villu.
Antti on pian jalkeilla ja valmis hoilaamaan. Timpin kanssa keskitytään aamupalan laittoon sillä välin kun Antti ja Miitri alkavat käydä biisejä läpi. Tarjoaapa Miitri vielä käyttöömme edellisen studioasiakkaan jättämät oluset. Maukas aamiainen.
Laulupuolella on kuin onkin sen verran häikkää ettei kaikkiin biiseihin pysty stemmoja laulamaan. On käynyt vielä niin, että Soittimia ja lauluja ei ole eritelty omille raidoilleen, joten lauluihin ei pysty edes tekemään korjauksia. On siis keskityttävä muutamaan kappaleeseen. Tämä osoittautuu ihan hyväksi asiaksi, sillä biiseissä on aika haastavat stemmaideat. Miitri keksii vielä Skeletons biisin mahatavan kaanonsketsin! Timpin kanssa käydään silloin tällöin tsekkaamassa tilannetta. Antti ja Miitri keskittyvät työhön.
Kaksi päivää vierähtää nopeasti ja tulos on kaikkia tyydyttävä, vaikka aluksi vähän pelotti. Timpin kanssa päästää toisena päivänä vähän huutamaan taustoja. Timpin debyytti levylaulajana. Niin ja Riitta Uosukainen käy kuvaamassa studiolla jonkun mainospätkän.
Saldo: Loistavat stemmat, mahtava kaanonsketsi, Riitta ja Topi, keikka huhtikuuksi Imatralla ja hyvä mieli. Uusi sessio Miitrin hoivissa sovitaan muutaman viikon päästä.
Noniin arvoisat lukijat. Tässä on ollu aika haipakkaa viimiset pari viikkoa. Nyt on sellainen tilanne, että armottoman puserruksen jälkeen levy on valmis! Se sai nimekseen ”At The Night Sky”. Löytyy kauppojen hyllyltä viimeistään huhtikuun ekalla viikolla, jos painokoneet pysyvät ehjinä ja painofirma toimittaa.
Nyt palataan kuitenkin muistelojen ääreen ja katsotaan kuinka tämä kaikki pääsi tapahtumaan. Voipi olla, että joitakin päiviä tulee hieman tiivistettyä, sillä ei kerennyt pitää päiväkirjaa siinä kaikessa hulinassa. Koittakaapa kuitenkin jotain iloa saada irti tulevista selostuksista.
Päivä 6
Edellisen studiopäivän katastrofin jälkeen alkoi puntti vähän tutista. Viikonloppuna pitäisi lähteä Imatralle vanhan tuttumme Miitri Aaltosen ho(i)viin, harjoittamaan stemmalaulantaa. Tilanne oli kuitenkin se, että kaikkia tarvittavia kitaroita ei vielä saatu nauhalle. Myös kaikki lead laulut uupuivat.
Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että tarmokas studion väki sai puljunsa toimintavalmiuteen ajoissa eikä laskukaan ollut miljoonaluokkaa. Snipellekin lohkesi torstai-illan verran aikaa saada hommat kasaan ennen Imatralle lähtöä. Koska aikaa oli käytössä niin vähän, oli hommia hieman priorisoitava. Kitarat voisi hetkeksi unohtaa, sillä ne eivät stemmalaulantaan niin paljon vaikuta. Eli ei muuta kuin Antti laulukoppiin hoilaamaan. Itse vaikeutin tilannetta totuttuun tapaan sillä, että kaikki lyriikat eivät olleet valmiina silloin, kun lauluja piti alkaa äänittää. Viidestä laulettavasta biisistä sanat olivat valmiina neljään ja puoleen. Yhden biisin sanat Antti oli saanut käteensä edellisenä päivänä. Anteeks.
Antti ei ymmärrettävistä syistä ollut kovin tyytyväinen tähän suoritukseeni, mutta ammattimiehenä sisäisti sanat nopeasti ja hoilasi komeasti lyriikat nauhalle. Edelliseltä levyltä opittu työskentelytavan mukaan käkitän tuottajan vieressä ja kuuntelen, että rytmitykset ym. menevät suunnitelmien mukaan. Jos ei mene, niin sitten otetaan Antin kanssa hieman palaveria. Näistä viidestä biisitä muutaman sanat olivat valmistuneet hyvissä ajoin. Luotin, että Antti klaaraa biisit ja sulkeuduin itse hetkeksi soittokoppiin kirjoittaamaan loppuun tämän yhden puolikkaan kappaleen. Sain kuin sainkin puserrettua paperille tarviitavat rivit tekstiä. Ei muuta kuin paperi Antin käteen, nopea ohjeistus ja rec päälle. Hyvä Antti! Sä vedit sen!
Kaikkia ennakko odotuksia vastoin saimme yhdessä illassa purkitettua viiden biisin lead-laulut ja kaikki olisi valmista Imatraa varten. Ootko Miitri valmiina? Kohta tullaan. Lähtö huomenna.
On edeltävän päivän ilta. Aamulla olisi tarkoitus vääntäytyä studiolle yhdeksäksi. Olut maistuu pelottavan hyvälle. Samoin kuohuviini, joka on korkattu juhlan kunniaksi. Puhelin piippaa. Viesti on tuottajaltamme Toni Kimpimäeltä: ”Hei gays.. Nyt menee äänityssessarit myöhemmäks. En muistanu, et meil on tärkee paltsu 10:00 eli tulkaa kahekstoista.” Jes! Ei haittaa. Kerkee toipumaan aamulla pidempään.Antti vielä soittaa ja varmistaa sainko Tonin viestin. Sainhan minä. Sovitaan, että Antti tulee hakemaan mut klo 11.30. Kumpikin ollaan tyytyväisiä kun saa nukkua pitkään.
Aamulla makaan sängyssäni syvässä unessa kun puhelin soi. Antti häläyttää. Kello on jo varttia vaille kaksitoista. Housut jalkaan, kitara selkään, muut tarvittavat romppeet matkaan ja kiireellä ulos. Onneksi hakijakin on Huurinainen ja lajille tyypillisesti myöhässä, joten oma myöhästymiseni ei ollut aivan katastrofi.
Studiolle saavuttaessa kysyn kuuluvalla äänellä ja huonolla venäjäaksentilla: ”Is this the Soviet Records?” “Yes this is.” Kuuluu vastaus yhtä huonolla feikkiaksentilla. ”Nyt on vaa sellanen homma, et meil on oikeesti yks tärkee venäläinen projekti kesken ja sihhen pitää äänittää jotain (jaada jaada jaada jaada...). Joudutte nyt venaa jonkin aikaa. Sori jätkät.
No ei mitään. Keitellään kahvit ja soitellaan Antin kaa kahestaan kitaraa. Kokeillan jotain uusia juttuja, jotka vois tänään äänittää. Antilla on pari hyvää ideaa. Myös Pasi ja Lammi aka Timppi saapuvat studiolle pyörimään. Pasi tukka pystyssä suoraan töistä ja Timppi lomalisena Lahden Sinisen kera.
Puolen tunnin kikkailun jälkeen päästään aloittamaan äänitys. Toni säätää soundit kohdalleen ja työharjoitelija toimii poikkeuksellisesti äänittäjänä. Otan kitaran ja aloitan päivän ensimmäisen riffin soittamisen. Ei helvetti! Ei kulje yhtään. Kulkiskohan Antilla? No Antillahan kulkee. Itse siirryn painelemaan säröpedaaleita. Biisi on kerran saatu soitettua läpi ja on tuplauksen paikka.
POKS. Kieli poikki. Pieteetti oli liian kova. Tässä ollaankin jo 20 min soiteltu. Alkaa varakielen metsästys. Sitä ennen on kuitenkin tupakkatauon paikka. Kieltä ei meinaa löytyä mistään, kunnes yllättäen löydän rompekassini pohjalta vajaan kielisetin. Toni vaihtaa kielen. Me keskitytään heittämään jonnin joutavaa läppää keskenämme.
Nyt päästään takaisin asiaan. Pasi hyppää äänittäjän paikalle. Harkitsemme oven lukitsemista seuraavaan aamuun kestäviä sessioita, jona aikana oltaisiin saatu hirveä määrä ”matskua” tallennettua. Emme kuitenkaan toteuta suunnitelmaamme, vaan jatkamme kitararaidan tuplaamista.
POKS! Sähköt katkeavat. Johan tässä onkin keretty äänittää 20min 30s timantin kovaa kitarointia. Toni ja muu studioväki tekevät tilannetarkastuksen. ”Nyt tuli muuten kallis paukku!” Toni huikkaa. Välineistöä hajosi n. kolme kertaa meidän levybudjettimme verran. Tunnelma ei ole kovin korkealla. Pasin MacBook studiolla ei tällästä kuulema pääsisi tapahtumaan, sillä Macissä on akku. Ehkä ensi levy äänitetään niissä merkeissä.
Päivän sessiot loppuvat tähän. Onneksi Antti otti töistä vapaapäivän, maksoi bensat ja parkkiajan. Saatiin kuitenkin puolikas biisi tallennettua odotettua kakkosalbumia.
Nonni. Vuorossa on raportointi omien kitaraosuuksien nauhoittamisesta. Yllättäen tästä on vähiten muistikuvia. Mahtokohan jännittää. Koitetaan nyt kuitenkin raportoida jotain.
Tässä on ollut viikon verran taukoa edellisestä studiopäivästä, joten sitä on kerenny vähän treenata kotona. Onneksi... Tämä on siinä mielessä erikoinen studiopäivä, että Toni ja minä ollaan kahdestaan studiossa. Ainoastaan Timmpi on odotettavissa paikalle, mikäli suinkin kerkeää. Nyt on soiton pakko kulkea. Ja soittohan kulkee mukavasti. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten hyvin jotkut hieman ”vaikeammatkin” riffit rullaavat. Myös Toni on silmät pyöreenä. Ei olekaan siis paskapuhetta, että treenamisesta on hyötyä.. Ensimmäinen biisi menee lähes ykkösellä purkkiin. Päätetään silti hieman hioa joitakin kohtia, vaikka siihen ei välttämättä tarvetta olisikaan. Ja lisäillään hieman Mesa Boogiella voimasointuja. No sehän on aivan pässäriä. Vastapainoksi yksi biisi taas menee aivan räpeltämiseksi. Pitänee treenata sitä lisää tai katsoa miten Antilta sujuu biisin soittaminen kunhan kerkeää taas studiolle.
Parin tunnin soittamisen jälkeen pidetään hieman taukoa ja Timppkin tulee katselemaan meininkiä. Eväänään Timpilä on banaani ja tölli Lahden Sinistä. Mmmm... Hommaan tulee vähän uutta eloa, kun saadaan Timpin rauhallinen persoona mestoille. Alamme etsiä hyvää saundia biisiin, joka menee melkeen teoksen puolelle. Toni kytkee pedaalia toiseen ja vääntelee nappuloita samalla kun pimputtelen kieliä. Ja hyvin väänteleekin. Pedaalina taisi olla Jekyll & Hyde niminen vekotin. En olisi parempaa kitarasoundia tähän kohtaan osannut kuvitellakaan. C-osa / D-osa on timanttinen! Hyvä Toni.
Nonni. Loppu päivä onkin yhtä sumua... Koitan olla skarpimpi kirjatessani seuraavia päiviä muistiin. Luulen, että selviydyin kuitenkin kunnialla omasta kitarapäivästäni. Paljon jäi kuitenkin vielä kitararaitoja äänitettäväksi. Toivottavasti hommat menee putkeen.
Ville oli varannut virkistävän kolmen viikon tripin Hollantiin jo monta kuukautta sitten. Epäonneksi ainoa studiolle sopiva äänitysaika osui juuri tuolle ajankohdalle. Lento lähtee huomenna, joten Villellä on ruhtinaallisesti yksi päivä aikaa saada omat osuutensa purkitettua. Kitaroiden äänittämisessä menee yleensä huomattavasti enemmän aikaa kuin muiden soittimien. Ei auta kuin ryhtyä hommiin luottavaisena, että hommat rullaavat ongelmitta.
Muu ryhmä on ehtinyt jälleen studiolle ennen minua. Aloitin tämän päivän urakkani hakemaalla Antille ja itselleni kaksi pizzaa Tapaninkylän Pinetosta. Tulen pizzoineni studiolle ja täysi tohina on jo päällä. Ville sekä Antti ovat molemmat kitarat kaulassa ja testailevat juttuja. Villekin on miettinyt joitain uusia kitaramelodioita studiota varten ja niitä paraikaa testaillaan. Vien pizzat keittiiöön odottamaan sopivaa hetkeä tulla syödyksi ja liityn kitarakarkeloihin. Antin pizzan sopiva syömisajankohta olikin juuri nyt, joten otan Antin kitaran tämän siirtyessä mässyttelyn maailmaan.
Villellä soitto kulkee kohtalisen hyvin ja jos ei kulje, niin Toni on oma kannustava itsensä ja saa soiton kulkemaan. Biiseistä siirytään nopeasti toiseen, kun Ville purkittaa minkä ennättää. Itse soitan vain muutaman jutun nauhalle tänään, sillä minun jutujani voi äänitellä pitkin studiosessioita, kun taas Villen osuudet on saatava soitettua tänään. Myös Antti soittaa kitaralla muutamat jutut nauhalle. Meillä on kitaristien kannalta sellaine kohtalaisen nolo juttu, että jos ei Villen kanssa osata / saada jotakin juttua soitettua tarpeeksi hyvin, Antti normaalisti hoitaa homman kotiin. Bändin paras kitaristi on siis laulajamme. Valitettavasti homma ei toimi niin päin, että jos Antti ei saa jotain laulettua, me Villen kanssa kiekaisisimme homman nauhalle.
Villu
Tämä studiopäivä ei poikkea edellisistä siinä mielessä, että äänittämisen lomassa on runsaasti aikaa höpistä kaikenlaisista turhanpäiväisyyksistä ja viettää myös rentouttavaa luppoaikaa. Oleskeluhuoneen levysoitinta on tullut testailtua jo aika hyvin ja levykokoelmaa pläräilty. Kaikkea löytyy kasarihevistä dub-musaan. Toni lupasi toimittaa mulle erään yllättävän kovan dub-bändin koko tuotannon muistitikulla. Muistaakohan mies asiaa enää huomenna.
Tänään on taas koko Snipe remmi paikalla ja studion väki ihmetteleekin, että onpa sosiaalinen meininki, kun yksi soittaa kitaraa, mutta koko bändi on tullut paikalle fiilistelemään. Niinhän se pitääkin mennä! Löössikin on parempaa seurassa nautittuna.
Ville suoriutuu tiiviistä päivästään erittäin hyvin. Seuraavaksi onkin omat munat pannulla, kun aletaan äänittää mun kitaraosuuksia. Taitaa olla vielä sellainen päivä ettei bändistä kukaan muu pääse paikalle. Paitsi tietysti Timppi, joka aina jossain vaiheessa pamahtaa mestoille. Pitää vissiin ruveta treenaamaan kitarajuttujani. Muuten tulee Antille kohtuuttomasti hommia...
Eilen saatiin rummut purkkiin. Tänään on basson vuoro. Timppi aka Lammi on siis huhkimisvuorossa. Tämäkin aamu on itselläni startannut rauhallisesti. Onhan sentään sunnuntai. Timppi puolestaan on painellut Tonin käskytettäväksi studiolle heti aamutuimaan.
Äänitykset ovat olleet käynnissä jo muutaman tunnin, kun kerkeän pääkallopaikalle. Tonin reaktio on jokseenkin samanlainen kuin eilenkin. - ”Vittu Lammi soittaa hyvin!”, tuottaja fiilistelee aivan tohkeissaan. Ihmekkös tuo. Timppi on bändin ahkerimpia treenaajia. Eilenkin oli mennyt koko ilta bassolinjoja hioessa. Muut olivat normilaunataitunnelmissa. No kai se oli Timpillekin importoluet maistuneet soittelun yhteydessä. Ihan normaalisti.
Istahdan alas seuraamaan äänityksiä. Pakko myöntää, että itsekin on vain suu auki, kun Timppi tiputtelee kehittelemiään bassokuvioita menemään. Esim. työnimellä 60’s olevassa biisissä on nyt sellaiset bassot, etten voi siinä enää oikein muuta kuunnellakaan. On sen verran ärhäkät kuviot.
Hommat etenevät vähintääkin yhtä vauhdikkaast kuin eilen Pasin kanssa. Huomaa, että on basistilla homma hanskassa. Jääpähän taas kitaristeille enemmän aikaa räpeltää. Välillä Timppi kyselee mielipidettä joihinkin bassolinjoihin. Joitakin juttuja pitää soittaa useampaan otteeseen, mutta pääsääntöisesti työskentely on erittäin vauhdikasta.
Eniten aikaa menee, kun sormisankarimme yrittää soittaa plektralla. Timppihän lätkyttää tunnetusti nelisormijärjestelmällä. Yhtä biisiä ei kuitenkaan millään pysty sormin soittamaan ja se kieltämättä kuulostaa plektralla soitettuna paremmalta. Hifistelijä sanoisi, että plekussa on parempi ”atacki”. Kyseessä on ehkä levyn punkein biisi.
Minulla on hyvää aikaa keskittyä kahvinkeittämiseen ja muuhun hyödylliseen puuhasteluun (esim. sanojen rustailuun). Kahvia tulee studiossa juotuakin aikalailla enemmän kuin kotioloissa. Tämän huomaa myös basisti. Timpillä taitaa olla kolmas iso kupillinen menossa 3-4 tunnin sisään. Vielä olisi muutama biisi äänitettävänä, mutta Timpillä alkaa kädet täristä holtitomasti. Vähän puskee myös pahaaoloa ja kylmäähikeä. Kofeiiniyliannostus! Näin pahoja jätkiä me ollaan... Tärinästä huolimatta Timppi saa biisit soitettua timmisti läpi.
Studioaikaa on vielä muutama tunti tältä päivältä jäljellä, joten käytämme sen kitaroiden äänittämiseen. Pääsen ensi kertaa näissä sessioissa tositoimiin. Kasaamme läjän vahvistimia soittohuoneeseen. Toni jää säätämään saundeja ja minä lähden valitsemaan mieleistäni kitaraa studion arsenaalista. Päädymme yhteistuumin telecaster malliseen kitaraan, jolla on arvoa kuulema 4000 €. Tonin on pakko mainita vielä erikseen: - ”Älä riko sitä.”
Kehotuksesta huolimatta soitan normaaliin tapaani kohtuullisen kovakouraisesti. Toni sanoo, että soitossa on hyvä pieteetti. Tulee luontaista säröä. Tästä eteenpäin ”pieteetti” onkin äänitystemme avainsana. Kovaa, tunteella ja perinteitä kunnioittavassa soitossa on räminää ja tykitystä, eli hyvä pieteetti.
Saamme puolistoista biisiä äänitettyä parissa tunnissa. Se on ihan ok suoritus kaikkine kitararaitoineen. Seuraavassa sessiossa on taas Vilho mukana (joka nyt oli Turussa), Antti (joka lähti eilisen session jälkeen mökille) sekä Pasi (joka lähti eilen juhlistamaan hyvin onnistunutta rumpu-urakkaansa).
| Studio Diary Trailer | Studio Diary Trailer | Studiopäiväkirjan Trailer |
1. Päivä
Pasi, Antti ja äänittäjä tuottajamme Toni Kimpimäki ovat menneet studiolle jo aamuyhdeksältä. Vai olisikohan peräti kahdeksalta. Kyseessä on kuitenkin lauantaiaamu. Huraa-huudot heille! Itsehän nukun rauhassa kotonani aina puolillepäivin asti. Lammin aka Timpin kanssa puhuttiin, että voisi koittaa kahdentoista maissa mennä studiolle.
Saavun studiolle puoli yhden jälkeen. Yllätyn iloisesti kun astun sisälle pajaan. Eteisen seinät on ison maailman malliin täytetty kultalevyillä. Seuraavaksi astun lounge tilaan. Näyttää oivalliselta lepäämispaikalta. On vinyylikokoelmaa ja soitinta, pari isoa sohvaa, läppäri ja tuoreen kahvin tuoksu. Keittiökin on suoraan Joka kodin asuntomarkkinoista. Lieneekö Reiskan käsialaa? En ihmettelisi yhtään, jos Sonic Kitchen julkaisisi Reiskan soolodebyytin ensi vuonna. Sen verran on monta rautaa miehillä tulessa.
Itse soittotilakin on isompi kuin olin kuvitellut. Pasi siellä paukutteleekin jo täyttä vauhtia ja nyökkää minulle lasioven takaa. Jatkan kierrostani ja huomaan, että miksaustilojakin on kaksi. Vai onko tuolla vielä kolmaskin? Vessassa näyttää roikkuvan Christian Forssin kultalevy. 15 000 myytyä levyä. Kävelen sisään tarkkaamoon ja huomaan, että Timppi on nukkunut vielä rauhallisemmin kuin minä, sillä miestä ei vielä näy paikalla. Toni puolestaan on aivan täpinöissään tapansa mukaan. ”Pasi soittaa aivan vitun hyvin!” Toni ”hääräätuottajanpallilla” Kimpimäki ilakoi. No Pasihan soittaa tunnetusti aivan hyvin. Itse äänitykset ovat kestäneet pari tuntia ja puoleen levyn biiseistä on jo rummut purkissa. Pasi, Pasi, hyvä Pasi, Bruce.
Heikki demokitaroi.
Antti on soitellut demokitaraa, jottei Pasin tarvitse soittaa biisejä läpi pelkästään ulkomuistista mielikuvitus kitaroiden vinkuessa päässä. Annan Antille armeliaasti mahdollisuuden päästä keskittymään hetkeksi olennaiseen ja siirtyä taukotilaan. Itse ryhdyn demokitaroimaan. Ajattelin, että pestini on totutusti n. 5 min mittainen. Yllätyksekseni minua ei kutsutakaan pois kitaran varresta heti ekan biisin aikana. Joko Pasi on onnistunut sulkemaan kitarani pois korvistaan tai sitten olen kehittynyt studiokitaristina. Uskon kuitenkin kyseen olevan Pasin mielen lujuudesta. Eniten ”ylimääräistä” aikaa vie tempojen arpominen, vaikka ne on treeniksellä katsottu moneen otteeseen. Ne saadaan kuitenkin muutamalla yrittämällä loksahtelemaan kohdilleen.
Antti tulee olusineen ja kiinalaisine herkkuruokineen tarkkaamoon. Tunnelma on erittäin rento. Timppikin saapuu paikalle suht freesin näköisenä. No onhan hän ainakin nukkunut kunnolla. Hetken päästä myös muutama Gokillyourdarlings bändin tyyppi tupsahtaa tarkkaamoon ihmettelemään meininkiä. Ovat ilmeisesti äänittäneet jotain Tonin kanssa viime viikolla.
Antti demokitaroi paremmin.
Enää muutama biisi jäljellä ja levyn rumpuosuudet ovat valmiina. Antti ottaa jälleen demokitaroinnin vastuulleen ja minä puolestani sihautan ensimmäisen töllini. Ajattelin myös hieman dokumentoida meininkiä Timpin voittamalla videokameralla. Pasi selviytyy jäljellä olevista biiseistä yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmistakin. Ainoastaan levyn päätösraidaksi kaavailtu biisi tuottaa pieniä ongelmia. Biisin työnimi on enteilevästi PUMPUM. Pasi selviytyy hommasta kuitenkin kunnialla. Kolmea ottoa yhdestä biisistä voidaan Pasin kohdalla pitää vaikeutena. Joillekin rumpaleille se olisi nappisuoritus.
Alkaa rumpupäivän aikaa vievin osuus. Nyt on ison maailman meininkiä ilmassa. On maksettu kalliit studiot sekä tähtituottaja ja pojat tulevat studioon treenaamaan! Antin mastermindissa on raksuttanut idea introsta tai outrosta, joka olisi mukava mauste levylle. Itse näkisin luritelman levyn outrona. Jännä nähdä. Antti tapailee pätkää kitaralla ja Pasi menee takaisin rumpujen taakse ideoimaan juttua. Ensin rumpalimme tarjoaa Disneyhenkistä pumputtelua Phil Collins -henkisesti soitettuna. Pyörittelemme tarkkaamossa päätämme. Seuraava ehdotus on jo parempi, mutta vasta kolmatta ehdotusta aletaan äänittää tosissaan. Ja pian intro/outro onkin jo tallennettuna studion kovalevylle. Disney-ideasta hyväksytään kuitenkin rumpukapulat, joissa on valkoiset pallot päissä. Pasi käy vielä erikseen lätkimässä niillä pari juttua ”nauhalle”.
Levyn äänitysten aloituspäivä on ollut menestys! Aikaa meni reilut kuusi tuntia. Siinä ajassa kuitenkin kasattiin ja viritettiin rummut, aseteltiin mikit kohdilleen, jauhettiin jonninjouttavvoo paskoo, soiteltiin vinyyleitä, juotiin kahvia ja olutta, jotkut polttelivat tupakkaa ja toiset vetivät löössiä, syötiin pizzaa, istuskeltiin sohvilla ja fiilisteltiin Pasin ylivoimaisuutta. Peruslauantai? Ei, vaan äänitettiin Snipe Driven kakkosalbumin rummut.
